YOLDIA SCANDINAVIAN
TARINA
Yoldia Scandinavian tarina alkaa sepän pajassa Vanajaveden rannalla – samassa paikassa, jossa aikoinaan Yoldiameren rantaviiva makasi.
Tuhansia vuosia sitten viimeisin jääkausi oli päättymässä. Vetäytyvä jää jätti jälkeensä Yoldiameren, varhaisen vaiheen sellaisesta, jota nyt kutsumme Baltianmereksi.
Paljon myöhemmin, kaukokaipuisen soturin raivo moukaroi unohdetun meren rantakivikkoa. Hänen joukkonsa ovat jo paenneet, mutta soturi Olyfdir on rakastunut palavasti. Suomen neito on kuitenkin torjunut rakkauden ja paennut kauas metsään.
Olyfdir lyö miekkansa rantakiveen, joka halkeaa kuin soturin sydän. Murtuneena hän valjastaa veneen ja purjehtii kotimaahansa.
Yönhämärä koittaa hiljaisessa Vanajaveden laaksossa. Olyfdirin halkaisema rantakivi väreilee valkoista valoa.
Kiven sisältä lehahtaa lentoon Yoldia-lintu, joka suunnistaa linnunrataa pitkin kaikkeuden Lintukotoon – mukanaan tärkeä viesti.
On kulunut jälleen tuhat vuotta. Kipinät sinkoilevat hämärän pajan seinille valaisten levottomat kasvot. Seppä laskee vasaran ja sulkee silmänsä – hän näkee välähdyksiä ja muotoja jostain kaukaa.
Kaikkeuden alkuvoima tarttuu sepän vasaraan. Linnunrata hehkuu kun sielulinnut saapuvat ja langettavat seppään Yoldia linnun hengen. Liekit lyövät nyt pauhaten Joutsenen ja Aurinkohirven polulla. Sitten taivasta vasten erottuu ukkoslintu Kokon suojeleva silhuetti. Maa järisee ja Suuri Tammi kaatuu.
Seppä taistelee henkisen ja materian välillä. Aika on kadonnut. On vain tämä hetki, jossa kaikkeuden alku yhdistyy nykyhetkeen. Vahva käsi takoo rautaa kuin noiduttuna ja muotoilee menneen näkyväksi.
Liekit vaimenevat ja pauhu hiljenee. Seppä havahtuu ja näkee edessään rautaisen linnun. Yoldia-lintu oli palannut Lovesta. Lintukodosta.
”Linnun takomisesta oli kulunut viisitoista vuotta, kun löysin itseni asumasta muinaisen Yoldiameren rantaviivan ääreltä.
Seudun historia ja upea luonto inspiroi minua luomaan teräksen ja kiven ympärille historiallis-mystisen tuotemalliston.”
JESSE KAKKOLA